Poskia kuumottaa tai tekee mieli vajota maan alle. Häpeä ei kuulu elämän mukaviin asioihin, mutta suuria asioita sekä tehdään että jätetään tekemättä häpeän vuoksi: käsitykset häpeästä ja kunniallisuudesta säätelevät puolison valintaa, seksuaalisuutta, rangaistuskulttuuria ja juomatapoja. Mutta voiko häpeä olla myös terveellinen ja tarpeellinen kokemus?
“Häpeä! Nöyryyttämisen ja häpeämisen jäljillä” (Atena 2011) kysyy, mitä häpeä oikein on. Samaan kirjaan mahtuvat niin Raamatun sananlaskut, historialliset häpeärangaistukset kuin nykyihmiset, jotka kokevat myötähäpeää katsoessaan tosi-tv:tä.
Lidman on koonnut laajan historiallisen aineiston mutta myös haastatellut kymmeniä eritaustaisia nykyihmisiä heidän häpeäkokemuksistaan. Kirja käsittelee häpeän vuosituhantista historiaa esimerkiksi kasvatuksen, ruumiillisuuden, sairauden ja väkivallan kautta. Kulttuuri, uskonto ja sukupuoli vaikuttavat siihen, mitä koetaan häpeälliseksi, mutta lähes aina häpeän historia on myös erilaisuuden historiaa.
Kirja osoittaa kipeästi, että emme ikinä pääse eroon häpeästä ja sen välttelystä; haemme toisten ihmisten hyväksyntää. Häpeällä hallitseminen ei ole menneisyyttä, vaan se on edelleen esillä, kun puhutaan uskonnoista, perheväkivallasta tai lasten, naisten ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista.