Vierailin taannoin Kuusankosken lukiossa ja Kouvolan Yhteislyseossa kertomassa kirjoittamisesta, tutkijana toimimisesta sekä Kaikkien oikeus liikkua -teoksesta. Oli hienoa tavata ajattelevia nuoria, joilla oli myös hyviä kysymyksiä. Minulta tiedusteltiin muun muassa sitä, mikä sai tekemään tietokirjan nimenomaan liikunnan alalta.
Kirjan taustalla oli pitkälti oma kysymykseni siitä, miten saisimme kaikki liikkumaan riittävästi. Viime vuosina on puhuttu aivan syystä liikkumattomuuden ongelmasta. Miten siis liikuntaa voitaisiin lisätä kaikissa väestöryhmissä? Lyhyessä vastauksessa on kolme kirjainta: ilo.
Koska liikuntakulttuuri ja sen eri tasot, historia mukaan lukien, kuitenkin kuvaavat ihmisyyttä niin kiinnostavasti, tarvittiin pitempään vastaukseen kokonainen kirja. Liikkumattomuuden taustalla on lukuisia syitä, eikä kyse ole vain modernin elämäntavan tai viihdeteknologian passivoivista vaikutuksista.
Liikkuminen, liike ja liikunta tuovat ihmisiä yhteen, mutta ne voivat myös erottaa. Yleensä vauvan intoa oppia tuntemaan oma keho ja vähitellen kartoittaa ympäristöä tutkimalla sitä liikkuen ihastellaan varauksettomasti. Taaperoa ja leikki-ikäistä rohkaistaan laajentamaan liikunnallisia taitoja.
Jossain vaiheessa, kenties kouluiän paikkeilla, kulttuurin ja yhteiskunnan oletukset, odotukset ja normit alkavat usein toimia rajaavasti. Samalla paikallistuu kohta, jossa asenteilla, kielenkäytöllä ja liikuntatilanteiden pedagogisilla ratkaisuilla on suuri merkitys.
Koululiikunta yhdistää laajasti eri sukupolvia. Se on suosittu oppiaine, mutta samalla kokemukset mm. ulossulkemisesta, väheksynnästä ja suorituspaineista ovat laajasti jaettuja. Usein ne kytkeytyvät sukupuoleen, kehollisiin ominaisuuksiin tai vähemmistöasemaan. Myös harrasteliikunnassa ja kilpaurheilussa häirintä ja syrjintä ovat yleisempiä esimerkiksi tyttöjen ja naisten, seksuaalivähemmistöön kuuluvien miesten ja vammaisten ihmisten kohdalla.
Ihmisen ymmärrys itsestä liikkujana muotoutuu kasvuvuosina, ja tämä vaikuttaa merkittävästi liikunnalliseen toimijuuteen myös aikuisuudessa. Menneisyyden ei silti tarvitse määrittää nykyhetkeä tai tulevaisuutta, joten muutos on aina mahdollinen niin yksilön elämässä kuin yhteiskunnallisesti.
Kaikkien oikeus liikkua -teoksen kirjoitin, koska meillä on yhdessä valta puuttua epäkohtiin ja huolehtia siitä, että liikunnalliset tilanteet ovat turvallisia ja motivoivia kaikille erilaisille ihmisille!